omat koiramme

FIN MVA
Cello von der Cookie Box "Cello"


Omistaja:
Kirsti Forstén

Tietoa Cellosta
Cello on syntynyt Cookie-Box -kennelissä, Sölden b. Freiburgissa Saksassa 27.4.2005, kasvattaja Maria Krahs-Dugger.

Cello muutti meille Saksasta. Pentueessa oli vain 2 urosta, joten seurasimme jännityksellä niitten kehitystä: laskeutuvatko pallit, miltä "maitohammaspurenta" näyttää, miten väritys, rakenne ja luonne. Lopulta päätös oli tehty ja kävimme hakemassa Cellon kotiin.

Aluksi oli tarkoitus sijoittaa Cello sopivaan perheeseen. Pitkän miettimisen jälkeen päätin, että Cello jää meille. Sitten jossain välissä ajattelimme yhdessä tyttäreni kanssa, että Cello muuttaa hänen kanssaan "pois kotoa". Vaan Cello jäi sitten kuitenkin lopulta meille.

Cello on mahdoton hymypoika ja ilopilleri. Cellossa on aina virtaa ja se rakastaa kaikkea tekemistä. Ei tarvitse kuin vilkaista Celloon päin ja se on heti valmis, sen katse oikein kysyy, että "No, mitä nyt?". Cello osaa myös rauhoittua niissä väleissä kun mitään ei tapahdu, esim. kursseilla. Iän myötä Cellolle on kyllä kehittynyt hieman ärsyttävä tapa ”ilahtua vähän liikaa” kun joku saapuu kotiin, siitä hyppimisestä ja haukahtelusta ei ole tulla loppua ollenkaan.

Cello kuuntelee esimerkillisesti kun sille puhutaan ja tulee lähes aina ensimmäisenä kun huutelen koiria niiden ollessa irti. Laumassa Cello on ottanut järjestyksenvalvojan tehtäviä kantaakseen ja siis positiivisessa mielessä, ei mitään sekaannun kaikkeen ja sanon oman mielipiteeni -tyyliä. Jos jotain hässäkkää on menossa muiden kesken, niin Cello menee sinne väliin seisomaan, on vaan ihan hiljaa siinä tovin ja kummasti tilanne ratkeaa ihan sillä.

Cello toimii pentueilleni ”isänä” ja on leikittänyt niin omia biologisia pentujaan kuin vaikkapa tyttärensä Kujeen pentuja. Pienten pentujen kanssa Cello muistaa lähes aina olla hyvin rauhallinen ja varovainen ja onkin mielellään makuulla pienten pentujen kanssa leikkiessään.

Jos ajattelen Cellon huonoja puolia, niin kyllä kai niitäkin löytyy. Yksi ainakin on se, että Cello puolustaa kovasti omiaan, niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Vieraat koirat eivät saa hyppiä ainakaan minua vasten tai Cello tulee väliin. Saavat kyllä tulla luo, kun tulevat rauhallisesti. Vieraat eivät saa myöskään kiusata omia koiriamme, tosin näissä tilanteissa Cello osaa paljon hienovaraisemmin, ihan koiraa puhumalla, rähjäämättä, ohjata asiat uuteen suuntaan.

Kokonaisuutena en voi sanoa kuin, että Cello on upealuonteinen uros. KIITOS Maria tästä ihastuttavasta pojasta.