cellon juhannus 2006



Teksti ja kuvat: Kirsti Forstén, © Kirsti Forstén

Me mentiin Juhannuksena Sysmään, mä pääsin mukaan ihan yksin. Sinne on kyllä aika pitkä matka, mutta loppumatkasta emäntä hyppäs ulos autosta ja otti mut mukaan, jatkettiin matkaa kävellen. Liikunta on terveellistä ja uudet hajut ihan must.


Me asustettiin tällasessa talossa. Sitä kutsutaan kuulemma aitaksi. Ne vanhemmat ihmiset, joiden koti toi paikka on, asuu sellasessa isommassa talossa. Mulle sopi hyvin oma rauha ja viileempi huone. Oon mä nimittäin asustanut siinä isossakin talossa ennen kun toi aitta tuli valmiiksi. Sillon nukuttiin sellasten portaitten yläpäässä, parveksi sitä sanottiin ja siellä oli ihan mielettömän kuuma.


Ja mistäs te sitten tuutte?


Emäntä ihaili sen vanhan rouvan kukkasia. Tässä yks kun pitäähän emännän aina testailla kameran makrokuvaominaisuuksia kun muuten se tykkää enemmän siitä toisesta kamerasta kun sillä kuulemma saa paremmin kuvattua koiria liikkeessä.


Mä en yhtään pelännyt sitä keinuksi kutsuttua hökötystä. Onkohan sillä jotain tekemistä agilityn kanssa kun siinäkin kuulemma on keinu. No jos se on tollanen, niin en mä sitä sitten pelkää. Ihan ite osasin tohonkin hypätä, vaikka se oli liikkeessäkin.


Ei mutta mitäs tuolla on...


Jaa, no ei ne eläviä olleetkaan. Taitaavat olla vähän samaa sarjaa kun se meidän kanafarmi, joka ilmesty tässä taannoin pihalle. Se kukko vaan pönöttää kannon nokassa ja kana kököttää kannon juurella, eikä ne koskaan liiku.


Mä vahtasin sitä vanhempaa rouvaa tosi tarkkaan keittiössä, emäntää seurasin tietty samalla, mutta vaan toisella silmällä. Keittiö oli hyvä päivystyspaikka, sain lihapullia, kinkkua, leipää, makkaraa ja vaikka mitä. Nam!


Sitten porukka ryhty kantamaan makkaroita pihalle.


Pihaan sytytettiin tollanen tuli, ne kutsu sitä kokoksi ja työnsivät hyvät makkarat tikkujen nokassa tonne tuleen. Mutta niistä tuli sitten onneksi niin pahoja, että syöttivät niitä mulle kun ei niille itelleen maistunut.


Vähän kaikkia piti pitää silmällä, ettei vaan kukaan katoa minnekään.


Tässä vähän emännän kuvatuksia taas. Maisema siitä kokon vierestä...


ja joku rehu tietty kanssa taas kerran.


Maahan ei kyllä juur mitään pudonnut, vaikka kuin tarkastin tarkkaan.


No ens vuonna sitten uudestaan... vai meinaakohan ne silloin ottaa muutkin mukaan. Sehän tarkottas vähemmän makkaraa meikäläisen masuun.