unessa

Teksti: Kirsti Forstén, © Kirsti Forstén



Kylmä on talven valtakunta,
tuiskua, jäätä, räntää, lunta;
kesästä näkee Arska jo unta.

Unen lämpöisen läpi kuulee:
myrskyten, jäätäen ulkona tuulee.
Sellaista tuskin suveksi luulee!?!

Puistattaa unessa pakkasen muisto,
mielehen nousee routainen puisto,
tuntuu tassuissa jäinen luisto,

katkeaa kesken perhosen lento,
kuihtuu äkkiä kukkanen hento,
loppuu lyhyeen leikki niin rento!



Jos ei vaikka uskottukaan,
talvi on tullut uneenkin mukaan,
ei poissa mokomaa pidä kukaan!

Ei unessa enää tuoksu tuomet,
ojasta pelkkää jäätä jo juonet;
rävähtää auki uniset luomet!.

Kun itsensä ensin hereille saa,
katoaa unen kuurainen maa,
jää hyhmäinen talvi kauas taa.

Lämmössä sohvan rauhoittuu mieli,
sulaa suussa kohmeinen kieli
ja alkaa kukkia portinpieli.

Helteeseen uni entinen hukkuu,
uneen uuteen poika tää nukkuu:
unessa siinä käkönen kukkuu....