Arska näkee unta, unta verratonta, vallatonta, koiranunta

Teksti: Kirsti Forstén, © Kirsti Forstén

Arska torkkuu koiranunta, koiranunta levotonta.
Arska näkee kummaa unta, kummaa unta rauhatonta.
Arskan uni todeks muuttuu. Todeks muuttuu? Mahdotonta!



Jotain Arskan korvaan ryömii, korvaan ryömii, vaivaa.
Arska tunkee tassun korvaan, tassun korvaan, kaivaa.
Arskan varpaat korvaan työntyy, korvaan työntyy, reitin raivaa.



Jotain mönkii, varpaat seuraa, varpaat seuraa syvemmälle.
Ei mahdu tassu Arskan päähän, Arskan päähän pitemmälle.
Vaan jotain kulkee, jotain mahtuu, jotain mahtuu peremmälle!!



Heti täytyy jokin kuriin saada, kuriin saada raapimalla,
poloista päätä molemmin tassuin, molemmin tassuin kuopimalla,
otsaa onnetonta raivolla suurella, raivolla suurella ruopimalla!



Arska kääntää, Arska vääntää, Arska liikkein ketterin
Arska pyörii, Arska hyörii, Arska aivan nurinperin
Arska herää vähitellen, taju palaa, taju palaa vähin erin.



Arska huomaa jokin unta vainen, unta vainen levotonta.
Arska torkkuu koiranunta, eikä tahdo nähdä unta, nähdä unta rauhatonta
Arska nukkuu umpiunta, umpiunta unetonta. Unetonta? Mahdotonta!