Katsaus menneeseen: Astra näyttelyissä

Teksti: Kirsti Forstén, ©Kirsti Forstén


Tänään (17.9.2006) oli Tuomarinkartanon näyttely, joka päätti Astra RipuRapu Pipuliinan (Kipazin Berlinetta) näyttelykauden ainakin tältä vuodelta ja jos tytärtä on uskominen, niin hamaan veteraani-ikään asti, josta taas ei mitään tiedä. Näyttely meni hienosti, kasvattini Miro oli ROP ja Pipuliina VSP. Hieno lopetus kaudelle, ei voi muuta sanoa.

Tämänpäiväisestä juontui mieleeni luoda katse ajassa taaksepäin ja vilkaista Pipuliinan näyttelyhistoriaa. Pipuliina on ollut hidaskehitteinen koira, nuorena yhtä koipea, luuta ja nahkaa. Aika villin näköinen, ei käy kieltäminen. Harjoitusmielessä kuitenkin suunnistimme kehiin 2002 junioriluokkiin ja Pipuliina näytteli peräti seitsemän näytelmän verran. Mainittavaa menestystä ei tosin rapissut, enkä ihmettele, JUN1 pari kertaa ja vuoden 2002 viimeinen kerta oli 13.7.2002.

Vuoden 2002 jälkeen näyttelytaukoa kertyi vähän yli kaksi vuotta, kun vanhimmainen muutti pois kotoa, eikä enää ollut niin yksinkertaista napata Pipuliinaa mukaan matkaan, eikä taas vanhimmainen ole koskaan ollut mikään näyttelyfriikki ja paha se on ilman autoa mihinkään mennäkään... Vuonna 2004 kävimme Pipuliinan kanssa kääntymässä kolmessa näyttelyssä saaliina ensimmäisestä PN2+varaserti, toisesta ROP+sert ja komannesta eli Messarista H.

2005 Astran kanssa käytiin taas kolme näyttelyä saaliina ensimmäisestä EH, toisesta sitten peräti PN2+serti+varaCacib ja kausi päättyi taas tuloksella H. Ajatus valionarvosta jäi kuitenkin kytemään ja ajattelin, että jos vaan Pipuliina sellaisessa paikassa asuu, ettei homma käy ylivoimaiseksi, niin seuraavaan vuoteen voitaisiin vaikka vähän satsata.

Tänä vuonna (2006), kun vanhimmainen asuu opiskelujen takia edelleen kotona, sitten päätin rutistaa ja Pipuliina ilmoitettiin 10 näyttelyyn, minäkö ahne...

Alkupuoli näyttelykautta oli vähän takkuinen, Pipuliinan turkki lähti juur kun ei olisi saanut ja esiintyminenkin oli aika pahasti hakusessa ekoilla kerroilla: pöydällä Pipuliina nojasi meikäläiseen tosi voimakkaasti, seisomassa malttoi pysyä kaksi sekunttia kerrallaan ja kesti hetken, ennen kuin liikkeet saatiin kulkemaan myös kehässä, ei pelkästään sen ulkopuolella. Arvosteluissa sanottiin Pipuliinalla olevan milloin liikaa turkkia, milloin liian vähän ja milloin mitäkin. Tuntui, ettei päästä millään oikeaan rytmiin eikä oikeaan näyttelykuntoon. Lopulta löysimme yhteisen sävelen, Pipuliina tajusi jutun juonen (ehkä harjoittelullakin oli osansa asiassa) ja turkki alkoi kasvaa. 1.7. Pori PN2+varaSert, 20.8. Heinola VSP+serti ja siis valionarvo, Kaivari 27.8 ekaa kertaa valioluokassa PN3, Porvoossa ROP ja Tuomarinkartanossa VSP. Loppua kohti Pipuliinasta kehittyi melkeenpä kehäkettu ja se näytti nauttivan esillä olemisesta ja poseeraamisesta.

Meillä on ollut ihana näyttelykausi yhdessä Pipuliinan kanssa. Pipuliina on jotenkin niin mutkaton: ei sano kelleen koskaan mitään, sietää vähän mitä vaan ja on tosi helppo mukana kuljetettava. Nyt Astra RipuRapu Pipuliina siirtyy takaisin "kotikoiran" rooliinsa vanhimmaiseni hoiviin ja ehkä aikanaan, jos sopivan matkan päässä asuu ja vanhimmainen luvan antaa, palaa vielä kehiin, viimeistään veteraaniluokkiin.