Koirakoreografiaa elÄinlÄÄkÄrillÄ

Teksti: Kirsti Forstén, ©Kirsti Forstén

Henkilöt: Kepo, tytär, 7 koiraa, kissa ja minä

Ei sitä aikoinaan ensimmäisen koiransa kanssa eläinlääkärin vastaanotolla voinut arvata, että tulee vielä päivä, jolloin eläinlääkärissä käynti ei ehkä sujukaan rauhallisissa merkeissä, vaan siihen liittyy vauhtia, ei kuitenkaan vaarallisia tilanteita.

Maanantaina 8.5.2006 koitti päivä, jolloin olin saanut lähes kaikkien koirieni (Arosaa lukuunottamatta), tyttäreni koiran ja jopa Waldo-kissamme rokotukset aikataulutettua siten, että eläinlääkäriin lähti koko lauma kerralla (Arosaa lukuunottamatta). Kotipäässä auton lastaaminen menee jo rutiinilla: vähän jakoa koon mukaan eri osastoihin ja ei kun menoksi.

Saavuttuamme eläinlääkärivastaanoton parkkipaikalle, menin ekana sisään papereiden kanssa ja jätin Kepon sekä tyttäreni selviämään koirien lassoamisesta. Kävin eläinlääkärin kanssa läpi keitä oli tulossa, millaiset rokotukset kellekin ja ELL tulosteli rokotustodistukset kaikista. Sillä aikaa Kepo ja tytär pistivät ekat länderit taluttimiin, vai pistivätkö... Kepo tuli Viivin ja Waldon kanssa sisälle, eikä Viivillä muuten ollut talutinta, tosin se matkusti Kepon olkapäällä. Tytär jäi vahtimaan autoa, läpät ja luukut kun olivat selkosen selällään, ettei vuoroaan odottaville koirille tule kuuma.

Siis toimeen. Kepo meni Viivin kanssa vastaanottohuoneeseen. Sillä aikaa kun Viivi sai rokotuksen kävin hakemassa Aasan ja tyttären Astran sisälle. Kiinnitin Astran odotushuoneen koukkuun kiinni, vaihdoin Aasan Viiviin, Viivi autoon, Aasa rokotettavaksi. Astra irti koukusta, vaihdoin Astran Aasaan. Vein Aasan ulos ja vaihdossa sain Arskan ja Cellon. Laitoin Arskan kiinni odotushuoneen koukkuun sekä vaihdoin Cellon Astraan ja silmätippapulloon. Vein Astran autoon, palasin sisälle ja irrotin Arskan koukusta. Vein Arskan toimenpidehuoneeseen ja sain vaihdossa Cellon. Kiikutin Cellon autoon ja saimme tyttären kanssa survottua koko köörin paikoilleen auton keskiosaan ja pakun sivuoven kiinni. Painalsin taas takasin sisälle, otin Arskan haltuuni ja vein autoon. Kepo haki Murun ja Maltin samalla oven avauksella. Pitelin Murua sillä aikaa kun Maltti rokotettiin, jotenkin se koukku näytti niin kevytrakenteiselta. Vaihdoin Murun Malttiin ja kiikutin Maltin autoon. Vauhdilla takasin sisälle, keräsin samalla Murusta tippuneet karvatuppaat (turkin lähtö pahimmillaan) ja tungin odotushuoneen roskikseen. Murun taluttimeen kiinni ja Muru autoon, samalla piti vahtia, ettei Maltti ryntää ulos. Muru päätti, ettei halua hypätä autoon, joten Murua piti kammeta takaluukusta sisälle häkkiin. Hiki tukanjuuressa takasin sisälle. Samalla keräsin lisää tippuneita karvatuppaita ja tungin odotushuoneen roskikseen. Sillä aikaa olikin Waldo-kissa jo rokotettu, joten maksamaan. Kepo poistui Waldon kanssa viimeistelemään lauman sijoittelun oikeille paikoilleen autossa. ELL kehui kuin vaivattomasti homma hoitui ja tunnusti, ettei hän siinä vauhdissa olisi osannut sanoa kuka jo rokotettiin ja kuka ei. Vaihdoin vielä eläinlääkärin kanssa kuulumiset (ollaan sentään oltu hänen asiakkaitaan jo melkeen 15 vuotta): työt, lapset, koirat, matkat, pentueet jne. Eläinlääkäri allekirjoitti rokotustodistuksia ja lätki niihin leimoja. Lopulta homma oli selvä. Katsoin kelloa: käynti kesti noin 20 minuuttia. Harjoitus tekee mestarin.