Kuka tilasi hyttyset

Teksti: Kirsti Forstén, ©Kirsti Forstén
Kirjoitettu vuonna 2004

Se on sitten kesä. Vaikka ei kyllä paljon kesältä tunnu, mutta kesä se kuitenkin on. Mulla oli synttäritkin, joten kyllä me kesässä ollaan. Vettä vaan sataa aika paljon. Emäntä sanoo, että kohta me tarvitaan kumivene, kelluntapuku ja uimaliivit. Vaan minä en kyllä uimasilleen lähde, luulisi, että emäntä sen verran muistaa. Vähän voin varpaita kastella, jos on kuuma, mutta nyt ei edes ole niin kuuma.

Eilen oltiin ulkona, eikä satanut. Aurinko paistoi ja taisi olla aika lämmintä, ainakin Arska makasi ruohikossa viilentelemässä mahaansa ja se ei kyllä niin tee muutoin kun tosi lämpimällä säällä. Meit sitten pihalla leikittiin ja etsin frisbetäkin. Ei sitä kyllä löytynyt, ei vaikka kuinka etsin ja etsin ja etsin. Olen aika sitkeä etsijä, jos etsittävänä on frisbe, muista etsittävistä en niin perusta. Emäntä oli varmaan jemmannut frisben tahallaan jonnekin kätköihinsä. Sillä on outo tapa keräillä kaikki lelut pois pihalta, eikä niitä sitten löydä kun haluaisi leikkiä niillä.

Mutta kuka kumma tilasi ne hyttyset. Ei sillä, ei ne minua häiritse, on sen verran tota vauhtia, ettei itikat kyydissä pysy. Punkit kyllä joskus, mutta niitä ei onneksi omalla pihalla ole näkynyt, eikä paljon meitin tavallisilla lenkkipoluillakaan. Mutta mummun ja vaarin, niin niitä ihmisiä tituleerataan, luona kyllä riittää punkkeja emännällekin jakaa.

Emännän kylkeen tarrasi kerran sellainen pitkäjalkapunkki silleen kiinni asti. Siinä se nökötti jalat harottaen pää emännän nahan sisällä. Emäntä huomasi sen keskellä yötä ja se oli emännän mielestä niin yököttävä, että emännän piti herättää isäntä kesken unien punkkia irrottamaan, kun ei ite yltänyt otukseen silleen kunnolla, että olisi saanut sen kiskottua nahastaan. Kyllä sitä punkin kiinnittymispaikkaa sitten kyylättiin, ei ne vaan mun nahkaani koskaan silleen. Joku ihme ihoreaktio emännälle tulikin ja emäntä kipitti lääkäriin ja sai jotain lääkitystä. Ihmiset on silleen heikkoja, että ne tarvitsevat joka vaivaan lääkettä.

Mutta siis ne hyttyset. Kuka kumma ne tilasi. Ne mokomat pilasivat koko aurinkoisen iltapäivän. Emäntä on hyttysmagneetti, tai niin se kaikille sanoo, ja kyllä niitä itikoita emännän ympärille aina jostain ilmestyykin. Niinpä se eilenkin veti puoleensa laumoittain hyttysiä, pari paarmaakin. Niitä hyttysiä oli monenkokoisia: sellaisia isoja pitkäjalkaisia ja sitten ihan pikkuruisia. Osa hyttysistä oli tosi vereviä pullukoita, osa sellaisia laihan ja nälkäsen näkösiä. Mäkäräisiä ei sentään näkynyt.

Emäntä lätki hyttysiä aikansa, kai se kuvitteli, että kun niitä tarpeeksi huitoo, niin ne loppuu kesken. Muttei ne lopu. Ja kun ei niitä kävellen saanut karistettua kannoiltaan, niin emäntä päätti lähteä sisälle. Me nelijalat oltaisiin kyllä vielä leikitty ihan mieliksemme, vaikka Arska ainakin oli jo varsin nuupahtanut, mutta sillä on kai vaan huono kunto. Tai no, ehkä se juoksikin vähän enemmän kuin minä, ihan vähän vaan, silleen pikkiriikkisen. Mutta minähän olenkin tosinainen, eikä tosinainen hölkkää eikä hikoile. Emäntä voi laittaa seuraavan kerran laventelia, ellei se karkota itikoita, niin ainakin se auttaa kutinaan.

Aurinkoisempaa ja hyttysettömämpää kesän jatkoa!
Aasa