EtsivÄ ViiviÖ lÖytää

Teksti: Kirsti Forstén, © Kirsti Forstén

Minä olen ViiviÖ, vähän kuin LöytymÖ, mutten sinne päinkään.

Emäntä on uskomaton, uskokaa tai älkää. Se hukkaa milloin mitäkin, se hukkaa vielä itsensäkin, sanokaa mun sanoneen. Millä se saa kaikki asiat hoidettua, ja vielä ajallaan, kun se koko ajan etsii jotain hukkaantumiskonttoristaan. Sillä on arkistointi ihan omituista, tavaroita sikin sokin, siellä täällä. Ihmeesti se vaan itse kaiken löytää, aikaa siihen kyllä toisinaan menee, ja aika usein emäntä päättää, taas kerran, parantaa tapansa, siis lakata hukkaamisen ja aloittaa löytämisen. Sen kun näkis vaan.

Tänäänkin emäntä etsi jotain korttia, sen piti se ottaa mukaansa kun se lähti jonnekin asioilleen. Se oli joku sellainen osallistumiskortti tai joku. Emäntä kaiveli kaikki lehtikasat ja hyllyt ja pöydät sun muut. Opettelisi edes laittamaan tavaransa aina samaan paikkaan, niin ei tarttis miettiä, että missähän sekin taas TÄLLÄ kertaa on, riittäisi kun yhdestä paikkaa etsisi, ottaisi siis oppia minusta. Vähän emäntä jo alkoi näyttää huolestuneelta, mutta lopulta löysi kumminkin mitä pitikin ja pääsi lähtemään.

Minä en muuten koskaan hukkaa mitään, minä vaan löydän tavaroita. Sitten vien ne nojatuoliin ja hautaan nojatuolin suojana olevan maton alle. Sieltä on aarteita hyvä löytää, paljon parempi kuin emännän arkistoistaan. Joskus vien tavaroita myös nojatuolin taa, sieltä on myös hyvä löytää, kun solakkana mahdun kulkemaan siitä tuolin ja sohvan välistä ja paksummat ei mahdukaan.

Vähän aikaa sitten aarteet löysi ihan väärä löytäjä, en minä ollenkaan, kun minulle ne kaikki aarteet on tarkoitettu löydettäviksi, ei kelleen muulle, ei. Se oli sen kaksijalkojen siivoustoiminnon vika. Mitä nekin menee toisen paikoista löytämään, löytäisivät vaan omistaan. Emäntä tosin olikin kuulemma ihmetellyt, että minne kaikki lelut ja luut on hukkuneet, mutta eihän ne nyt hukkuneet olleet, vettäkään muuta kuin kupissa, löytyneitä ne olivat. Nyt emäntä uhkaa laittaa kaikki tavarat lelulaatikkoon. Se on varmaan jokin lukollinen kaappi, josta niitä ei sitten löydä. Emäntä on ihmeellinen hamsteri, yrittää vaan ite löytää kaiken, eikä jätä muille mitään löydettävää.

Tähän piste ja loppu, lähden tästä kiireen vilkkaa löytämään muutaman tavaran, ehdin varmasti löytää ne ennen kuin ne joutuvat lelulaatikkoon emännän hukkaantumiskonttoriin.

Minä olen ViiviÖ, vähän niin kuin LöytymÖ, mutten sinne päinkään.

ViiviÖ