ViiviÖ vatsataudissa

Teksti: Kirsti Forstén, © Kirsti Forstén

Minä olen Hiivi, vähän niin kuin Hirvi, mutta ei sinne päinkään.

Sain tässä joku aika sitten vatsataudin; meni massu ihan kuralle ja ilahdutin perhettäni päällystämällä keittiön lattian sanonko millä. No en sano kumminkaan. Siitä emäntä oli tyytyväinen, etten ole tosiblondi kuten äitini, vaan enemmän isääni tullut. Osaan siis keskellä yötäkin siirtyä sängystä pois jos jommasta kummasta päästä uhkaa tulla jotain ulos. Ensin tosin en millään olisi mennyt kuin ihan siihen sängyn viereen, mutta emäntä sai minut vakuutettua hajuhaitoista ja sen jälkeen hipsin aina takkahuoneeseen. Tosin emäntä väitti, että intiimihygieniassani oli toivomisen varaa, erityisesti kun se intiimi tuli hänen tyynylleen...

Jouduin vatsataudin seurauksena ensin päivän paastolle ja se näyttikin auttavan. Pari päivää meni ihan hienosti ja emäntä oli jo tyytyväinen. Mutta nuolaisi ennen kuin tipahti ja tauti teki uuden hyökkäyksen. Taas päivän paasto ja se on kuulkaa tällaiselle pienelle koiralle aika paljon se. Paaston jälkeen ei minulle ruoka maistunut ja yhtenä päivänä olin sitten jo niin heikossa kunnossa, että kuulin kuinka emäntä kysyi: "Hengittääkö se??". Hengitinhän minä, mutten jaksanut enää kuin maata löysänä tyynyn päällä. Siinä oli suht hyvä olla.

Mutta emäntä ei moista siedettävää olotilaa kunnioittanut, vaan saapui kippoineen ja kappoineen paikalle. Emännällä on vuosien kokemus ja ääretön notkeus myös 'pakkoruokinnasta' ja sitähän se mokoma aikoi minuun soveltaa. Ruutta piimää täyteen ja piimät poskeen. Yritin pistää kampoihin, mutta en kyllä suoraan sanoen jaksanut. Emäntä vei voiton. Olo kummasti parani ja parin tunnin päästä jo kömmin jalkeille katselemaan mitä kupissa mahtaa olla.

Riisi-porkkana-mössöähän siellä, johon emäntä oli vielä hurauttanut piimää lisukkeeksi. Kyllähän se maistui kun nälkä oli. Seuraavaan satsiin emäntä lisäsi kananmunaa, kaiken uhallakin kuulemma, jotten haihtuisi olemattomiin. Seuraavana päivänä sekaan vähän purkkiruokaa ja lopulta nappuloita. Vatsa kesti kuin kestikin ja päästiin palaamaan entiseen ruokavalioon. Kuulemma piristyin ihan silmissä.

Mutta kun tästä mokomasta vatsataudista pääsin, niin iski kamala nuha. Nenä vaan vuotaa vuotamistaan, vaikka sitä kuin lipoo. Viime lauantaina kun emäntä lähti kaupoille, se oli kuulemma matkalla huomannut, että housut olivat täynnään pieniä räkäisiä Viivi-nenänkuvia. No onneksi emäntä ei pienistä piittaa ja ostokset se osasi tehdä niistä nenäkuvista huolimatta. Emäntä epäilee tosin, että vatsatauti on osa flunssaa, kun sillä kuulemma pikkuihmisetkin on ensin valitelleet vatsaansa ja sen jälkeen nuhaa tai kurkkua.

Kovasti kuitenkin olen laihtunut ja emäntä sanoo, että olen yhtä pitkää jalkaa kuin hirvi ikään ja että jos minulla olisi vähemmän karvaa niin emäntä saisi syytteen eläinrääkkäyksestä... olen vähän kuin Hirvi, mutten sinne päinkään.

ViiviÖ