ViiviÖ ja yörutiinit

Teksti: Kirsti Forstén, © Kirsti Forstén

Minä olen Hiiviö, vähän niin kuin Hirviö, mutta ei sinne päinkään.

Emäntä on alkanut kutsua minua ViiviÖn sijasta HiiviÖksi. Outoa... Tunnen kyllä nimeni, sama se jos siinä vähän kirjaimet liudentuu, pääasia, että kutsutaan ja mahdollisimman usein, eikä mielellään muita. Osaan tosin murista hyytävästi, jos joku yrittää tunkea samaan syliin kanssani. Kumma kun ei se ole ollenkaan vaikuttanut emäntää?? Se on jotenkin käsittänyt jutun väärin; luulee, että käsken sitä ottamaan tunkeilijan syliin ja tuuppaamaan minut lattialle. Mutta siitä ei ole kyse lainkaan. Täytyy jatkaa koulutusta.

Tapaan nukkua emännän tyynyllä, tai sitten hänen naamallaan, kaulallaan, hiuksissaan jne. Emäntä ei aina ole erityisen ihastunut, koska kuorsaan (minä ihan oikeasti kuorsaan melkein aina). Erityisen epäihastunut emäntä on nyt kun olen potenut nuhaa, se valittaa, että 'räkä roiskuu' naamalle. Mutta minkäs teet kun aivastuttaa tai nenä nukkuessa vuotaa.

Aasa-äiti on minulle vähän kade, se on nimittäin yleensä tuupattu nukkumaan huomattavasti alemmas arvoasteikossa, noin vyötärönkorkeudelle. Isukki tykkää enemmän jalkahien hajusta kuin haisuhöngästä, joten se nukkuu suosiolla jalkatasolla, nenä kohti ovea, tai peräti lattialla. Eilen äityli keksi, että tunkee kanssani emännän peiton alle. Siinä sitä oli ihmettelemistä, muttei kukaan sitä raatsinut ajaa pois, joten niin se sai nukkua vieressäni. Taisi sitten kyllästyä kuorsaamiseeni (emännän mielestä kuorsasinkin tavallista kovemmin) kun oli siirtynyt takaisin vyötärökorkeudelle yön tunteina. Vai liekö tuo jo niin tapojensa orja...

Aamulla yritin kovasti päästä lähtemään punkasta, mutta kukaan ei taas tietenkään tajunnut mitään. Miten ihmiset voivat nukkua niin syvää unta ja herätä niin armottoman hitaasti tajuiseen tilaan, vaikka niitä kuinka puree nenästä. Käsittämätöntä! Muru on ihan samaa mieltä, se ei ollenkaan ymmärrä, miksi ihmisille pitää huutaa, että ne heräävät. Kuitenkaan ne eivät riemastu kun sitten on pakko pissiä (tai jopa kakkia) epäsopiviin paikkoihin, kuten Muru eilen portaille. Oli se ulkona kumminkin, muttei emäntä silti ollut riemuissaan. Niin teki muuten Violakin siellä uudessa kodissaan, pissi ulos, nimittäin portaille, vielä kahteen otteeseen... No täytyy tunnustaa, että minullekin sattui pikkiriikkinen vahinko, ihan pikkiriikkinen vaan. Siis ihan oikeasti yritin päästä punkasta pois, mutta kun ei siitä arvannut hypätä alas. Muut kyllä hyppäsivät, mutta minusta se reuna oli aika pelottava. Piti siis taapertaa jalkopäähän, sinne missä kukaan ei varsinaisesti nuku, ja pissiä sinne. Emäntä tuohtui kovasti, ei se kyllä minulle mitään sanonut, mutta nosti pois makuuhuoneesta ja säntäili sinne tänne pullojen, purnukoiden ja papereiden kanssa. Kun lopulta pääsin takaisin emännän viereen, haisi siellä ihan kamalalle. Se oli se joku febbi jotakin, jota emäntä suihkutteli säästelemättä. Vähän minua sitten hymyillytti kun emäntä alkoi yskiä. Olisi jättänyt sen febbinsä suihkimatta...

Mutta nyt saavat jaarittelut riittää tältä erää, lähden tästä puremaan jotakuta leuasta, kovaa purenkin, enkä yhtään välitä kuin kovaa 'uhri' huutaa... olen vähän kuin Hirviö, mutten sinne päinkään.

ViiviÖ